Tiesitkö, että 3D-malleihin on mahdollista lisätä tietoa vaikkapa ruuvien kiristysmomenteista ja hitsauksen parametreista? Automaattiset valmistuslaitteet ja tuotantolinjat voivat näin hyödyntää suoraan 3D-malliin lisättyä detaljiikkaa eikä erillisiä reseptitiedostoja tarvita. Lisätiedon kirjaaminen voidaan automatisoida, jolloin suunnittelija voi keskittyä tuotteen valmistukseen liittyvien asioiden pohtimiseen. Suunnittelun automaatio puolestaan varmistaa, että lisätieto on aina samalla tavalla kirjattuna malliin ja että siinä on kaikki valmistusjärjestelmän automaattiseen ohjaamiseen tarvittava aina mukana.
3D-mallit ovat jo pitkään olleet käytössä tuotteiden ja tuotantolaitteiden suunnittelussa. Samoin esimerkiksi robottijärjestelmiä toteutettaessa on arkipäivää, että ohjelmointi tehdään simulaattorissa 3D-mallien avulla. Suuremman yleisön tietoisuuteen 3D-mallinnus löi itsensä läpi viimeistään siinä vaiheessa, kun 3D-tulostus alkoi yleistyä.
Malliin on mahdollista sisällyttää myös (ei-graafista) lisätietoa. Tuotesuunnittelussa esimerkkejä ovat vaikkapa reiän halkaisijan toleranssitieto tai osan piirteiden valmistusjärjestys. Valmistusjärjestys voidaan esittää luonnollisimmillaan piirrepuun avulla; kun suunnittelija lisää piirteitä malliin, hän määrittelee myös niiden todellisen valmistusjärjestyksen ja lopulta myös eri komponenttien suhteet toisiinsa kokoonpanossa. Mittojen yhteyteen on mahdollista määritellä toleranssit suhteineen ja pinnoille laatumerkinnät. Nykyiset suunnitteluohjelmistot osaavat tällöin myös siirtää kyseiset tiedot automaattisesti valmistukseen vietäviin työkuviin.
Erillisistä resepteistä mallipohjaiseen ohjaukseen
Perinteisesti automaatiojärjestelmissä on tuotteille käytetty erillisiä reseptejä, jotka sisältävät kuhunkin valmistusvaiheeseen tarvittavia valmistusparametreja. Järjestelmän ohjaus on toiminut periaatteella ”jos tuote on X, käytä juottamiseen parametreja A ja B”. Reseptit on monesti myös järjestetty joko erillisiksi tiedostoiksi (”tuote ABC123”, ”tuote XYZ456” jne) tai tietokannan erillisiksi riveiksi tuotteittain.
Automaattiset valmistuslaitteet ja tuotantolinjat voivat hyödyntää suoraan 3D-malliin lisättyä detaljiikkaa, jolloin erillisiä reseptitiedostoja ei tarvita. 3D-malleihin on mahdollista lisätä tietoa vaikkapa ruuvien kiristysmomenteista ja hitsauksen parametreista yksinkertaisena aakkosnumeerisena tietona. Lämpökäsittelyn lämpötilaprofiilit voidaan puolestaan lisätä taulukkotietona ja esimerkiksi liiman levityksessä tarvittava liimapalon muoto on tietenkin kolmiulotteista muototietoa, samoin kuin lämpötilatestauksessa käytettävä vakiolämpötilan pintakin.
Jotta ohjausjärjestelmä löytäisi ohjaukseen tarvittavat parametrit mallista, pitää lisätiedot kytkeä suunnitteluvaiheessa oikeisiin yksityiskohtiin oikeissa komponenteissa. Eli ”juuri tässä ruuvissa käytetään kiristysmomenttia 4 Nm”. Ja koska malli voi sisältää monenlaisia lisätietoja, ne on tyypitettävä oikein, että niitä myös osataan käyttää oikealla tavalla. ”Tämä tieto on kiristysmomentti”, ”tämä tieto on lämpötilaprofiili ” ja niin edelleen. Tärkeintä on suunnitella tarvittavien tietojen hierarkia, tyypitys sekä kirjaustavat etukäteen ja käyttää niitä järjestelmällisesti.
Yksinkertaisinta on laajentaa tuotesuunnitteluun käytettävää mallinnusohjelmistoa lisäosilla, jotka automatisoivat lisätiedon kirjaamisen. Menettely helpottaa suunnittelijan työtä ja hän voi keskittyä pelkästään tuotteen valmistukseen liittyvien asioiden pohtimiseen miettimättä, miten mikäkin tieto malliin kirjataan. Suunnittelun automaatio puolestaan varmistaa, että lisätieto on aina samalla tavalla malliin kirjattuna ja siinä on valmistusjärjestelmän automaattiseen ohjaamiseen kaikki tarvittava aina mukana.
Kiinnostuitko?
Ota yhteyttä ja kerromme lisää valmistuksen lisätietojen tyypittämisestä, suunnittelutyökaluista sekä ohjausohjelmistojen kehittämisestä kohti mallinnettua maailmaa.
Lue lisää:
Artikkelit ja uutiset
Palvelut
Asiantuntijapalvelut
Erikoisosaaminen
Tuotteet
Yritys
Ota yhteyttä